Yritysten välisessä kaupassa maksuaika saa olla enintään 30 päivää, ellei pidemmästä ajasta ole nimenomaisesti sovittu. Viivästyskorko on ajanjaksolla 1.7.–31.12.2026 kaupallisissa sopimuksissa 10,5 % ja muissa tapauksissa 9,5 %, koska korkolain mukainen viitekorko on 2,5 %. Erääntyneestä yrityslaskusta saa lisäksi vaatia 40 euron vakiokorvauksen perintäkuluista. Tässä artikkelissa käydään läpi, mistä nämä luvut tulevat ja miten ne merkitään laskulle.

Kuinka pitkän maksuajan saa antaa toiselle yritykselle?

Pääsääntö on enintään 30 päivää. Pidempi maksuaika on sallittu vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu.

Sääntö on laissa kaupallisten sopimusten maksuehdoista (30/2013). Raja, jonka ylittävästä maksuajasta on sovittava nimenomaisesti, laskettiin 60 päivästä 30 päivään lainmuutoksella, joka tuli voimaan 1.5.2015. Muutoksen tarkoitus oli lyhentää yritysten välisiä maksuaikoja ja helpottaa erityisesti pienten toimittajien kassavirtaa. Kiinteää enimmäisaikaa nimenomaisesti sovitulle maksuajalle ei ole, mutta kohtuuttoman pitkää maksuehtoa voidaan sovitella.

Nimenomaisuus tarkoittaa, että pidemmästä maksuajasta on sovittu erikseen, ei niin, että ostaja yksipuolisesti ilmoittaa käyttävänsä 60 päivän maksuehtoa omissa ostoehdoissaan.

Paljonko viivästyskorko on vuonna 2026?

Viivästyskorko lasketaan korkolain viitekorosta, jonka Suomen Pankki vahvistaa kahdesti vuodessa. Ajanjaksolla 1.7.–31.12.2026 viitekorko on 2,5 %.

Korkeampaa kaupallisten sopimusten korkoa sovelletaan yritysten välisissä laskuissa ja silloin, kun velallisena on hankintayksikkö. Kuluttajasaatavassa käytetään yleistä viivästyskorkoa, eikä siitä voi sopia kuluttajan vahingoksi.

Koska viitekorko vaihtuu puolivuosittain, laskupohjaan kannattaa merkitä korko sanallisesti muodossa "viivästyskorko korkolain mukaan" tai tarkistaa prosentti aina uuden kauden alussa. Vanhentunut prosentti laskupohjassa on pieni asia, mutta se toistuu jokaisella laskulla.

Miten viivästyskorko lasketaan päivälleen?

Viivästyskorko lasketaan erääntyneelle pääomalle siitä päivästä, jona lasku erääntyi, maksupäivään asti.

Esimerkki. Yritys laskuttaa toista yritystä 5 000 eurosta. Lasku erääntyy 15.7.2026 ja asiakas maksaa 29.9.2026, eli 76 päivää myöhässä. Koko viivästys osuu jaksolle, jolla kaupallisten sopimusten viivästyskorko on 10,5 %.

Korko on 5 000 euroa × 10,5 % × 76 / 365 = 109,32 euroa.

Lisäksi laskuttaja saa vaatia 40 euron vakiokorvauksen, joten myöhästymisen hinta asiakkaalle on 149,32 euroa.

Huomaa, että korko lasketaan sen kauden prosentilla, joka kunakin aikana on voimassa. Korkokausi vaihtuu 1.1. ja 1.7., joten jos viivästys ulottuu vaihtumisen yli, korko lasketaan kahdessa osassa.

Mikä on 40 euron vakiokorvaus?

Vakiokorvaus on kiinteä korvaus perintäkuluista, jonka velkoja saa vaatia yritysvelalliselta ilman erillistä selvitystä kuluista.

Se perustuu samaan lakiin kaupallisten sopimusten maksuehdoista. Oikeus vakiokorvaukseen syntyy silloin, kun oikeus viivästyskorkoon on syntynyt, eli kun maksu on myöhässä.

Kolme asiaa kannattaa tietää. Vakiokorvaus koskee vain yritysten ja hankintayksiköiden välisiä saatavia, ei kuluttajasaatavia. Se syntyy jokaisesta erikseen erääntyneestä laskusta, joten viidestä myöhässä olevasta laskusta kertyy viisi korvausta. Lisäksi se ei edellytä erillistä perintätoimenpidettä, vaan sen voi ilmoittaa suoraan ensimmäisessä maksumuistutuksessa.

Mitä maksuehtoja kannattaa välttää?

Kolme yleistä maksuehtoa aiheuttaa pienelle yritykselle enemmän vaivaa kuin ne tuovat myyntiä.

Ensimmäinen on maksuaika, joka alkaa laskun hyväksymisestä eikä laskun päivämäärästä. Silloin ostaja päättää itse, milloin kello alkaa käydä, ja maksuaika venyy ilman että kukaan rikkoo sopimusta.

Toinen on kuittausehto, jonka mukaan ostaja saa vähentää laskusta omat vaatimuksensa ilman erillistä sopimista. Se siirtää riidan ratkaisun ostajalle.

Kolmas on ehto, jossa maksuaika sidotaan ostajan oman asiakkaan maksuun. Silloin toimittaja kantaa riskin kaupasta, jonka osapuoli hän ei ole.

Nämä eivät ole automaattisesti pätemättömiä, mutta kohtuuttoman maksuehdon voi riitauttaa. Helpompi tie on lukea tarjousvaiheessa, mihin ostoehtoihin sopimuksessa viitataan.

Miten maksuehto kirjoitetaan laskulle?

Maksuehto ei ole arvonlisäverolain pakollinen laskumerkintä, mutta se on sopimusehto, joka sitoo osapuolia.

Selkeä muotoilu sisältää kolme asiaa: maksuaika päivinä, eräpäivä päivämääränä ja viivästyskoron peruste. Esimerkiksi "Maksuehto 14 päivää netto. Eräpäivä 13.10.2026. Viivästyskorko korkolain mukaan."

Pelkkä eräpäivä ilman maksuehtoa toimii käytännössä useimmiten, mutta se ei kerro, mistä päivästä maksuaika alkoi. Jos lasku on lähetetty myöhässä, ero voi olla olennainen.

Pakollisista merkinnöistä ja siitä, mitä laskussa pitää lukea muutenkin, kerrotaan artikkelissa laskun pakolliset tiedot.

Kannattaako lyhyt maksuehto?

Lyhyt maksuehto parantaa kassavirtaa, mutta vain jos asiakas noudattaa sitä.

Pienen yrityksen kannalta 14 päivää on tavallinen ja perusteltu lähtökohta. Suuret ostajat pyrkivät usein pidempään maksuaikaan, ja tässä kohtaa 30 päivän pääsääntö on toimittajan puolella: pidempi aika vaatii nimenomaisen sopimisen, ei pelkkää ilmoitusta.

Se, mikä oikeasti nopeuttaa maksuja, on harvoin maksuehdon kiristäminen. Se on laskun lähettäminen heti työn valmistuttua, oikea vastaanottaja ostoreskontrassa ja viitenumero, jolla suoritus kohdistuu automaattisesti.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on viivästyskorko 2026?

Ajanjaksolla 1.7.–31.12.2026 yleinen viivästyskorko on 9,5 % ja kaupallisissa sopimuksissa 10,5 %. Korkolain mukainen viitekorko on samalla jaksolla 2,5 %.

Kuinka pitkä maksuaika yritysten välillä saa olla?

Enintään 30 päivää, ellei pidemmästä maksuajasta ole nimenomaisesti sovittu.

Saako viivästyskorkoa periä ilman, että siitä on mainittu laskulla?

Saa. Oikeus viivästyskorkoon perustuu lakiin, ei laskumerkintään. Merkintä laskulla selkeyttää asiaa ja vähentää erimielisyyksiä.

Voiko 40 euron vakiokorvauksen vaatia kuluttajalta?

Ei voi. Vakiokorvaus koskee vain yritysten ja hankintayksiköiden välisiä saatavia.

Mistä päivästä viivästyskorko alkaa juosta?

Eräpäivästä. Korkoa kertyy eräpäivää seuraavasta päivästä maksupäivään.

Maksuehto on kassavirtapäätös, ei tekninen kenttä

Maksuehto ratkaisee, kuinka pitkään yritys rahoittaa asiakkaansa toimintaa omalla kassallaan. 14 päivän ja 45 päivän ero on kuukausi käyttöpääomaa, ja se tuntuu pienessä yrityksessä heti.

Muistutuksen sisältöä ja seuraavia askelia käsittelee artikkeli maksumuistutus ja perintä.

NoCFO on yrittäjän ja perustajan kaiken kattava AI-natiivi talousalusta. Kun laskutus ja kirjanpito ovat samassa paikassa, avoimet myyntisaamiset näkyvät ilman erillistä seurantataulukkoa.

Koko aihepiirin yleiskuva on artikkelissa laskutusopas yrittäjälle. Aloita osoitteessa nocfo.io.

Lähteet

• Suomen Pankki: Korkolain mukainen viitekorko ja viivästyskorot 1.7.–31.12.2026

• Oikeusministeriö: Maksuehtolaki muuttuu toukokuun alusta

• Finlex: Laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista 30/2013